Kantelu oikeuskanslerille opetus- ja kulttuuriministeriön tekijänoikeusyksikön toiminnasta

Avoin ministeriö ry on tänään tehnyt oikeuskanslerille kantelun opetus- ja kulttuuriministeriön tekijänoikeusyksikön toiminnasta koskien tekijänoikeuslain valmistelun salailua. Kantelu tiedoksenne ohessa.

Lisätiedot:
Joonas Pekkanen, Avoin ministeriö ry puheenjohtaja, puh. 050-5846800
Oikeuskanslerin virasto, puh. 0295 16001


Kantelu oikeuskanslerille opetus- ja kulttuuriministeriön tekijänoikeusyksikön toiminnasta

Pyydän oikeuskansleria tutkimaan onko opetus- ja kultuuriministeriön tekijänoikeusyksikkö toiminut sen toimintaa ohjaavien lakien ja ohjeiden ja hyvän hallintotavan mukaisesti tekijänoikeuslain valmistelussa.

Tekijänoikeusyksikössä on valmisteltu hallituksen esitystä tekijänoikeuslain uudistamiseksi. Valmistelussa ei ole noudatettu valtioneuvoston periaatepäätöksellä vahvistamia ohjeita kuulemisesta lainvalmistelussa eikä julkisuuslakia. Julkisuuslain mukaan ministeriöillä on tiedonantovelvollisuus myös keskeneräisissä asioissa.

Kuuleminen säädösvalmistelussa -ohjeissa [1] ministeriöt velvoitetaan kuulemaan muun muassa kansalaisia ja järjestöjä. Kuulemisella tarkoitetaan sidosryhmien näkemysten, tietojen ja kokemusten hankkimista valmisteltavasta asiasta.

Vaikka ministeriö olisi järjestänyt osana uudistusten valmistelua erilaisia kuulemisia on se velvoitettu pyytämään kirjalliset lausunnot lopullisen lakiluonnoksen valmistuttua. Ohjeiden mukaan “[s]äädösehdotuksesta pyydetään kirjallinen lausunto silloinkin, kun valmistelussa on aikaisemmissa vaiheissa pyydetty kirjallisia kannanottoja tai käytetty muita kuulemisen menetelmiä.”

Lehtihaastettelussa 25.9.2014 lainvalmistelusta OKM:n tekijänoikeusyksikössä vastannut virkamies kuitenkin kertoo, että “[…] sellaista juuri ennen hallituksen esityksen antamista tehtyä lopullista luonnosvaihetta meillä ei ole, ellei siihen ole jotain erityistä syytä, että pitää jokin lausuntokierros käydä jostain asiasta. Lakiehdotus on sitten julkinen, kun se on hyväksytty valtioneuvostossa.” [2]

Tekijänoikeusyksikössö valmistelutuun hallituksen esitysluonnokseen on lehtitietojen perusteella [3] sisällytetty myös kohtia, kuten ns. must carry -säännös, joista ei ole tiedotettu lain ja ohjeiden edellyttämällä tavalla mitään julkisesti ja joista ei löydy tietoa OKM:n kyseiseen lain valmistelutyötä koskevalta nettisivulta.

Kokonaisuudessaan kyseisen lain valmisteluprosessi ei ole vastannut hyvän hallinnon periaatteiden, oikeusministeriön laatimien ja valtioneuvoston vahvistamien ohjeiden ja julkisuuslain asettamiin vaatimuksiin. Lainvalmistelusta vastanneiden virkamiesten toimintaa tulisi myös tarkastella virkavastuun ja hyvän hallintotavan näkökulmasta. Kulttuuriministeri Arhinmäen 7.10.2013 allekirjoittamassa toimeksiannossa erityisesti edellytettiin, että “[h]anke toteutetaan avoimesti ja vuorovaikutteisesti”.

Kansalaisten oikeutetut odotukset eivät ole täyttyneet.

Helsingissä 1.10.2014

Joonas Pekkanen
Avoin ministeriö ry

[1]http://www.oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/182010kuuleminensaadosvalmistelussa.ohjeet.html

[2] http://www.digitoday.fi/yhteiskunta/2014/09/25/tasta-syysta-tekijanoikeuslain-luonnos-ei-ole-julkinen/201413241/66

[3] http://www.digitoday.fi/yhteiskunta/2014/09/23/tekijanoikeuslain-muutos-voi-nostaa-kaapeli-tv-maksuja/201413115/66

Avoin kirje sivistysvaliokunnan jäsenille: aloite käsiteltävä avoimin ovin

Kansalaisaloite tekijänoikeuslain muuttamiseksi on tulossa sivistysvaliokunnan käsittelyyn. On oleellista, että valiokunnan järjestämät asiantuntijoiden kuulemistilaisuudet järjestetään julkisesti.

Samaan aikaan eduskunnan lakivaliokunnan käsittelyssä on kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Valiokunta päätti yksimielisesti viime viikolla, että aloitteen kuulemiset järjestetään julkisesti (HS 27.2.2014). Puhemiesneuvosto totesi 17.4.2013, että eduskunnan työjärjestyksen mukaisesti valiokunnalla on mahdollisuus päättää toimintatavoistaan, mutta suositteli nimenomaisesti julkisia kuulemisia.

Kansalaisaloitteiden kohdalla avoimet kuulemiset tulisi aina olla lähtökohta. Kansalaisten poliittinen oikeusturva on muutoin kyseenalainen ja kansalaisten luottamus asialliseen käsittelyyn ja luottamus koko kansalaisaloiteinstituutioon on uhattuna.

Kuva CC-by Profound Whatever

Tekijänoikeuslain muuttamista koskevan aloitteen kohdalla käsittely suljettujen ovien takana olisi erityisen haitallista, sillä aloitteen taustalla on nimenomaan huoli sisältöteollisuuden lobbaajien vahvasta ja yksipuolisesta vaikutusvallasta lainsäädännön sisältöön. Tiedotusvälineet ovat raportoineet siitä, kuin yksipuolinen vaikutusvalta nimenomaan etujärjestöillä on viime vuosina ollut lainsäädännön sisältöön (mm. Lobbarit ajavat tekijänoikeutta, HS 5.5.2013).

Myös aloitteen lähetekeskustelussa 6.2.2014 tuli aloitetta kannattaneille kymmenille tuhansille kansalaisille erittäin selväksi, kuinka merkittävä ja suora vaikutus sisältöteollisuudella kulisseissa on, kun kansanedustajat toisensa perään toisti lobbaajien toimittamien muistiinpanojen näkemyksiä aloitteesta. Joissain tapauksissa puheenvuorot olivat jopa sanasta sanaan kopiotu lobbaajien toimittamasta materiaalista (Kansanedustaja kopioi puheensa lähes sanasta sanaan lobbausjärjestöiltä, HS 7.2.2014).

Kansalaiset ovat siis perustellusti huolissaan, että suljettujen ovien takana tapahtuvan asiantuntijoiden kuuleminen nyt johtaisi yhtä yksipuoliseen käsittelyyn, kuin (mikä vaikutelma on jäänyt) aiemmista tekijänoikeuslain käsittelyistä.

On tärkeää, että tekijänoikeuslakia tarkistettaessa nyt ja jatkossa kansalaisia ja kuluttajajärjestöjä sekä esimerkiksi startup- ja pelialan toimijoita kuullaan tasapuolisesti niiden lisäksi, joilla on vahvimmin oma lehmä ojassa.

ALOITTEEN SISÄLLÖSTÄ JA VALMISTELUSTA

Aloite valmisteltiin laajana joukkoistamishankkeena. Sen luonnosta kävi Avoimen ministeriön verkkosivuilla kannattamassa yli 1100 henkilö syksyllä 2013. Kymmenet kommentoivat ja osallistuivat aloitteen yhteiskirjoittamiseen. Aloitteen luonnosteluun kutsuttiin myös mukaan kaikki tekijänoikeusjärjestöt.

Aloitteen vireillepanijoina on laaja joukko kulttuuri-, tiede- ja yritysmaailman tunnettuja toimijoita. Kyseessä ei ole mikään “piraattialoite”, vaikka aloitetta vastaan lobbaavat voimat niin tahtoisivatkin kansanedustajien tulkitsevan. Aloite on saanut tuekseen laajan joukon taiteen ja tieteen asiantuntijoita sekä yil 50 000 kansalaista. On loukkaavaa väittää, että nämä ihmiset eivät olisi aidosti aloitteen kannalla perustuen lobbaajien väittämiin. Monet ovat tutustuneet ja puntaroineet tarkastikin aloitteen sisältöä ja vaikutuksia ja päätyneet kannattamaan aloitetta (yhtenä esimerkkinä johtava taidekriitikko Otso Kantokorpi blogissaan 13.7.2013)

SEURAAVAT VAIHEET

Toivomme, että sivistysvaliokunta kuulee monipuolisesti asiantuntijoita – ja ennen kaikkea niitä asiantuntijoita, jotka ovat esittäneet tukeaan aloitteessa esitetyille korjaustarpeille. Aloitteen edustajille on ilmoittautunut jo useita professoreita ja tutkijoita, jotka haluaisivat tulla kuulluksi aiheesta valiokunnassa.

Monet huolista liittyvät tekijänoikeuslain perusoikeudellisiin ongelmiin, joihin monet nykyisistäkin kansanedustajatkin kiinnittivät huomiota 2005 eduskuntakäsittelyn yhteydessä. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan mukaan aloitteessa on kiinnitetty huomiota oikeisiin asioihin ja perustuslakivaliokunta aikoo arvioida niitä kohtia uudelleen laissa, joissa on kollisioita kansalaisten perusoikeuksien kanssa (ks. Johannes Koskisen puheenvuoro Tekijänoikeus 2014 -tilaisuus Kansalaisinfossa 26.11.2013).

Monet aloitteen sisältämistä ehdotuksista ovat sellaisia, että niille ei löytyne tarpeeksi kannatusta ja osa voi vaatia parempaa ja selkeämpää muotoilua. On myös käynyt ilmi, etteivät useiden kohtien perustelut nykymuodossaan aukea tavalliselle lukijalle. Kansalaisaloitelain esitöissä on kuitenkin pyydetty, että kansalaisaloite “perustellaan mahdollisimman lyhyesti”.

Valiokunnalla on nyt siis mahdollisuus niin sanotusti poimia rusinat pullasta ja tarkastella, mitkä aloitteen toisistaan riippumattomista esityksistä voidaan sisällyttää ehdotuksen lopullisessa versiossa ja arvioida niiden vaikutuksia asiantuntijoiden avustuksella.

Selvää on kuitenkin, että aloitetta kokonaisuudessaan ei tulisi kaataa sen takia, että kaikille kohdille ei löydy tarpeeksi kannatusta. Valiokunnalla on valta ja oikeus muuttaa aloiteitta merkittävästikin, kuten joskus (tosin harvoin) hallituksen esitysten kohdalla on nähty.

Kunnioittavasti,

Joonas Pekkanen
puh. 050-5846800
joonas.pekkanen@avoinministerio.fi


Joonas Pekkanen on Avoin ministeriö ry:n puheenjohtaja. Kirjoittaja on vireillepanijana sekä aloitteessa tekijänioikeuslain muuttamiseksi että aloitteessa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Avoin ministeriö on puolueeton ja sitoutumaton vapaaehtoisorganisaatio, joka toimii kansalaisaloiteoikeuden puolustamiseksi ja kansalaisten apuna aloitteiden valmistelussa ja kampanjoiden suunnittelussa.

Jakelu:

Sivistysvaliokunnan kansanedustajat
Edustajien avustajat
Tiedotusvälineet

Kuva CC-by Profound Whatever, 2013

Kansalaisaloitteiden superkevään ensimmäinen erä: tekijänoikeusaloite

Tänään 6.2.2014 eduskunnassa otetaan käsittelyyn historian toinen kansalaisaloite. Viikko sitten kuudes aloite ylitti eduskuntakäsittelyn vaatiman 50 000 kannattajan rajan.

Ensimmäinen, turkistarhaukseen kieltämiseen tähtäävä aloite, äänestettiin nurin eduskunnassa viime vuoden kesäkuussa. Tänään lähetekeskusteluun tulevan tekijänoikeusaloitteen lisäksi tasa-arvoista avioliittoa vaativa aloite otetaan käsittelyyn vielä helmikuun aikana (20.2.). Pakkoruotsiin, omakotitalojen energiatodistuksiin sekä rattijuopumusten rangaistuksiin
liittyvät aloitteet otetaan myös käsitelyyn tämän kevään aikana.

Riski siitä, että liian harva kansalaisaloite pääsisi eduskuntaan, on vältetty. Toisaalta on myös osoitettu, että kansalaisaloitteiden tulva ei kuormita eduskuntaa liikaa; kuusi kansalaisaloitetta kahden vuoden aikana lienee kaikkien mielestä kohtuullinen määrä.

Eduskunnan onkin kunnioitettava tätä kansalaisten tuoreinta perusoikeutta. Eduskunnan tulee käsitellä aloitteet perinpohjaisesti ja kuunnella asiantuntijoita valiokuntakäsittelyvaiheissa monipuolisesti. Vasta sen jälkeen kansanedustajien tulisi muodostaa oma perusteltu käsityksensä asiasta.

Tämä seikka korostuu monimutkaisemmissa ja asiantuntijuutta vaativissa tapauksissa, kuten tänään käsittelyyn tulevassa tekijänoikeusaloitteessa. Kymmenet etujärjestöt ja sisältöteollisuutta edustavat tahot julkaisivat tiistaina yhteiskannanoton väittäen kevyin perusteluin muun muassa, että “aloite vaikeuttaisi digitaalisten palvelujen kehittaĢ mistaĢ ja tekisi Suomesta turvasataman kansainvaĢ liselle verkkopiratismille”. Tähän asti
eduskunta on kuitenkin kuullut vain juuri näitä tahoja tekijänoikeuslakimuutoksia säätäessään (HS 5.5.2013, Lobbarit ajavat tekijänoikeutta). Kansalaisaloitteen tarkoitus on saada eduskunta
nimenomaisesti ottamaan huomioon myös sisällönkuluttajien, tutkijoiden, opettajien ja startup-yritysten näkökulmat – ensimmäistä kertaa – ennen kuin asioista taas päätetään.

Tekijänoikeusaloitteen kohdalla tulee tottakai kuunnella sisältöteollisuuden mielipidettä, mutta myös ymmärtää, että se ei ole ainoa näkökulma. Niitä asiantuntijoita, jotka ovat puhuneet
tekijäneoikeusaloitteen ehdotusten puolesta tulisi kuulla laajasti valiokunnissa. Valiokuntien tulisi punnita, mitkä aloitteeseen sisältyvistä ehdotuksista ovat kannatettavia ja muokata aloitetta sen mukaisesti. Laaja yksimielisyys näyttää vallitsevan esimerkiksi parodia-
ja satiirioikeuden vahvistamisesta, tutkimuspoikkeuksen lisäämisestä sekä kohtuullisen korvauksen vaatimuksesta sisällöntuottajille. Valiokunta karsinee kiistainalaisimmat ehdotukset pois täysistunnolle toivottavasti vielä kevään aikana annettavasta lakiehdotuksesta.

Kuten tähän mennessä menestyneet kuusi kansalaisaloitetta osoittavat, voidaan kansalaisaloitteilla nostaa eduskunnan asialistalle hyvin monenlaisia kysymyksiä. Nyt pallo on kuitenkin eduskunnalla lunastaa kansalaisten perustellut odotukset ehdotusten asiallisesta käsittelystä.

Elokuva Liikkumavara ja keskustelutilaisuus

Toivotamme kaikki tervetulleiksi 14.10. katsomaan yhdessä palkittu elokuva Liikkumavara (http://yle.fi/yleisradio/ajankohtaista/liikkumavara-dokumentti-sai-erasmus-euromedian-erityispalkinnon) ja keskustelemaan kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista mm. kansalaisaloitteiden ja kuntalaisaloitteiden kautta vaikuttaa asiaan.

Tilaisuus on ilmainen.

Linkki tapahtuman Facebook-eventtiin: https://www.facebook.com/events/566250493442492/

Lex Snowden -kansalaisaloite avautui tänään

Lex Snowden -kansalaisaloite vaatii kansalaisiin kohdistuvan vakoilun kriminalisointia ja tapauksia paljastavien tietovuotajien aseman turvaamista

Aloite sisältää muutoksia rikoslakiin, sähköisen viestinnän tietosuojalakiin, ulkomaalaislakiin ja rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annettuun lakiin.

Ehdotuksessa esitetään kansalaisiin kohdistuvan vakoilun kriminalisointia, vakoiluun osallistuville yrityksille tuntuvia sakkoja sekä velvoitetaan teleoperaattorit julkistamaan tilastot viranomaisille tehdyistä tietoluovutuksista.

Ehdotus myös mahdollistaa turvapaikan hakemisen ilman voimassaolevaa passia, velvoittaa viranomaisia myöntämään oleskeluluvan sekä kieltää luovuttamasta ulkomaille henkilöitä, jotka ovat paljastaneet merkittäviä kansalaisten perusoikeuksiin kohdistuneita loukkauksia kuten Snowdenin tapauksessa.

“Snowdenilta on estetty mahdollisuus hakea poliittista turvapaikkaa peruuttamalla hänen passinsa. Lakimuutosten myötä ja antamalla Snowdenille turvapaikka voidaan varmistua, että jatkossakin kansalaisten perusoikeuksiin kohdistuneet loukkaukset tulevat esiin.” sanoo Joonas Pekkanen Avoin ministeriö ry:n puheenjohtaja.

Aloitteen taustalla ovat Avoin ministeriö ja Electronic Frontier Finland, jotka ovat osallistuneet myös Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloitteen kampanjaan. ”Toivommekin Lex Snowden -aloitteesta vetoapua myös tekijänoikeusaloitteelle, jonka keräysaika on päättymässä kahden viikon päästä”, sanoo Pekkanen.

Lisätietoja:

Joonas Pekkanen, Avoin ministeriö ry:n puheenjohtaja
joonas.pekkanen@avoinministerio.fi, 050-5846800

Linkit:

Aloitteen allekirjoitussivu oikeusministeriön Kansalaisaloite.fi-palvelussa:https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/442

Aloitteen Facebook-sivu: https://www.facebook.com/LexSnowden

Aloitteen kampanjasivu Effin sivuilla: http://snowden.effi.org/

Näinä hetkinä ei käy kateeksi eduskunnan virkamiehiä

Eduskunnan virkamiehillä on kova työ värittää mustaa valkoiseksi tai edes harmaaksi, kun he taiteilevat eduskuntaryhmien ja puhemiesneuvoston poliittista tahtoa kansalaisaloitteiden käsittelytavasta valiokuntien uudeksi yleisohjeeksi.

Vuonna 2012 voimaan astuneen kansalaisaloitelain (12/2012) ensimmäinen käytännön sovellus luovutettiin 5.3.2013 eduskunnan puhemies Eero Heinäluomalle. Kansalaisaloite turkistarhauksesta luopumiseen liittyen keräsi noin 70 000 kannattajaa. Koska kyseessä on uusi instituutio, tarve uusille menettelytavoille on selkeä.

Koska asia osoittautui kinkkiseksi, puhemiesneuvosto päätti 12.3. antaa eduskuntaryhmille 8.4. asti aikaa ottaa kantaa siihen, miten aloitteita tulisi eduskunnassa käsitellä. Eduskuntaryhmien lausunnot olivat kirjavia ja jopa yllättäviä: vasemmistoliitto ja perussuomalaiset totesivat lausunnoissaan, että kansalaisaloitteista olisi aina annettava valiokuntamietintö. Vihreä eduskuntaryhmä halusi, että valiokunnissa “muodostuisi käytännöksi” joko hyväksyvän tai hylkäävän mietinnön tekeminen, vaikka mietinnön tekemisestä ei olisikaan pakkoa. Sosiaalidemokraattinen ryhmä ehdotti lausunnossaan, että valiokunnille annetaan kansalaisaloitteiden osalta – toisin kuin yli 100 kansanedustajan aloitteiden osalta – itsenäinen päätösvalta siitä, ryhtyykö se käsittelemään aloitetta. Keskustan eduskunta ryhmä katsoi lausunnossaan, että kansalaisaloitteet tulisi ”pääsääntöisesti” käsitellä valiokunnissa jättäen auki oleellisen kysymyksen siitä, miten tarkallaan ottaen valikoituvat ne aloitteet, jotka käsitellään. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmän mielestä kansalaisaloitteet tulisi rinnastaa yksittäisten kansanedustajien tekemiin lakialoitteisiin eikä – toisin kuin perustuslain, kansalaisaloitelain ja eduskunnan työjärjestyksen esitöissä todetaan – vähintään 100 kansanedustajan aloitteisiin.

Myös kokoomus totesi lausunnossaan, että ”pääsääntöisesti” kansalaisaloitteet tulisi ottaa käsittelyyn, mutta tarjoaa hieman tarkennuksia siihen, kuinka tämä pääsääntö ja sen poikkeukset tulisi valiokuntaohjeisiin kirjata. Kokoomuksen mielestä kansalaisaloitteiden – toisin kuin minkään muun asian osalta – valiokunta voisi päättää käsittelyn keskeyttämisestä missä vaiheessa tahansa.

Eduskunnan puhemiesneuvosto lienee antanut virkamiehille mahdottoman tehtävän luonnostella uudet valiokuntaohjeet. On vaikea nähdä, miten eduskuntaryhmien näkemykset kansalaisaloitteiden käsittelytavasta voisivat tulla otetuksi huomioon jo voimaan säädettyä perustuslain muutosta ja kansalaisaloitelakia kuitenkin noudattaen.

Ristiriitaisia näkemyksiä ongelmallisempaa on se, että kansalaisaloitteiden käsittelyjärjestyksestä ylipäänsä vallitsee epätietoisuus ja eduskunnassa asiaan liittyen velloo kaikenlaisia mielipiteitä. Tosiasiassa epäselvyyttä ei asiaan pitäisi liittyä. Perustuslain muuttamisen esitöissä (HE 60/2010), itse kansalaisaloitteen esitöissä (HE 46/2011) sekä eduskunnan työjärjestyksen muuttamisen (PNE 1/2011) esitöissä on kaikissa todettu, että kansalaisaloitteet voisivat rinnastua vähintään 100 kansanedustajan aloitteisiin. Tällainen on ollut lainsäätäjän (eli eduskunnan itsensä) tarkoitus, ja on hyvin kyseenalaista, jos nyt puhemiesneuvoston päätöksellä tosiasiassa ryhdytään kaventamaan perustuslaissa taattua perusoikeutta eli perustuslain 53 §:n 3 momentin mukaista mahdollisuutta saada 50 000 allekirjoitusta kerännyt kansalaisaloite eduskunnan käsiteltäväksi.

100 kansanedustajan allekirjoittaman aloitteen käsittely

Valiokuntakäsittely on tarpeellinen ja samalla riittävä edellytys asian käsittelylle eduskunnan täysistunnossa. Toisin sanoen eduskunnan täysistunto ei voi käsitellä mitään asiaa ennen kuin siitä on annettu valiokunnan mietintö. Tämän mietinnön merkitys on noussut kansalaisaloitteita koskevassa keskustelussa avainasemaan: eduskuntaryhmienkin näkemykset koskivat nimenomaisesti mietinnön antamista tai antamatta jättämistä.

Eduskunnan työskentelyä ohjaava eduskunnan työjärjestyksen 32 §:n 1 momentin mukaan valiokuntien on valmistelevasti käsiteltävä aloitteet valiokunnassa ennen kuin ne otetaan päätettäviksi täysistunnossa (ns. ”valmistelupakko”). Työjärjestyksen 34 §:n 1 momentin mukaan valiokunnan tulee ilman aiheetonta viivytystä käsitellä aloitteet ja antaa niistä asian laadun mukaisesti mietintö täysistunnolle.

Valiokunnilla on ohje myös erilaisten asioiden käsittelyjärjestyksestä. Ohje pohjautuu eduskunnan työjärjestykseen, jonka 34 §:n 4 momentin nojalla puhemiesneuvosto antaa tarkempia ohjeita valiokuntatyöskentelylle. Nyt puheena ja muutosten kohteena olevan valiokuntien yleisohjeen (http://www.eduskunta.fi/VKFakta/liite5.pdf) mukaan vähintään 100 kansanedustajan allekirjoittamat lakialoitteet käsitellään valiokunnissa tärkeysjärjestyksessä seitsemäntenä (7.) muun muassa hallituksen esitysten ja selontekojen jälkeen (s. 73).

Valiokuntaopas on viimeksi julkaistu vuonna 2008 ja nyt sitä siis parhaillaan päivitetään, jotta se ottaisi huomioon kansalaisaloitteiden käsittelyn. Yksinkertaisin, kansalaisaloitteiden merkitystä kunnioittava ja perusoikeusmyönteinen tapa ohjeista valiokuntia kansalaisaloitteiden käsittelyssä olisi lisätä (oheisessa kuvassa näkyvän) listan 7. kohtaan sanat ”ja kansalaisaloitelain mukaiset kansalaisaloitteet”.

Aloitteiden perus- ja ihmisoikeuksien vastaisuus

Kansalaisaloitteista keskusteltaessa usein nousee esiin kysymys aloitteiden mahdollisesta perus- tai ihmisoikeuksien vastaisuudesta. Huoli lienee niin suuri, että perustuslakivaliokunta otti kysymykseen kantaa kansalaisaloitelakia säädettäessä: perustuslakivaliokunta katsoi, että valiokuntien olisi perusteltua jättää selvästi perus- ja ihmisoikeuksien vastaiset aloitteet käsittelemättä, vaikka ne olisivat muodollisesti tulleet vireille eduskunnassa.

Tässäkään tapauksessa huolta ja epäselvyyttä ei kuuluisi kuitenkaan olla. Esimerkiksi kansanedustajien aloitteille ei ole sisällöllisiä rajoituksia perustuslain tai muun lainsäädännön perusteella, vaan kansanedustajien tekemien aloitteiden perustuslainmukaisuus ja yhteensopivuus kansainvälisten velvoitteiden kanssa arvioidaan hallituksen esitysten tapaan osana eduskuntakäsittelyä. On nimenomaisesti säädetty (Perustuslain 74 §), että. perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausunto asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Eduskunnan työjärjestyksen 38 §:n 2 momentin mukaan aloitetta käsittelevän valiokunnan tuleekin pyytää perustuslakivaliokunnalta lausunto, mikäli valiokunnassa käsiteltävän lakiehdotuksen perustuslainmukaisuudesta tai suhteesta ihmisoikeussopimuksiin on epäselvyyttä. Lisäksi valiokuntaoppaassa (s. 89) on tarkennettu valiokunnan velvollisuuksia peruslakivaliokunnan kannan huomioimiseen.

Näitä seikkoja vasten olisi kummallista pelätä, että prosessi, jolla varmistetaan, että yksittäisen kansanedustajan aloite ei ole perus- tai ihmisoikeuksien vastainen, ei toimisi perus- ja ihmisoikeuksien vastaisten kansalaisaloitteiden seulomisessa. Olisi oikeastaan nurinkurista, jos valiokunta voisi päättää olla ottamatta kansalaisaloitetta käsittelyyn sen perus- tai ihmisoikeuksien vastaisuuden takia ilman, että asiasta on ensin pyydetty lausuntoa perustuslakivaliokunnalta! Mikäli perustuslakivaliokunnalta pyydetään lausunto ja lausunnossa todetaan kansalaisaloitteen olevan perus- tai ihmisoikeuksien vastainen, asiaa käsittelevän valiokunnan tehtäväksi jää antaa eduskunnalle lyhty ja ytimekäs mietintö, jossa suositellaan aloitteen hylkäämistä perus- tai ihmisoikeuksien vastaisena.

Kansalaisaloite perusoikeutena

Kansalaisaloitemahdollisuus on itsessään perusoikeus ja sellaisena vieläpä tärkeintä ja parasta laatua: kansalaisaloite on merkittävä demokraattisen osallistumisen laajennus. Siksi huoli mahdollisesta perus- tai ihmisoikeuksien vastaisen aloitteen etenemisestä 50 000 allekirjoituksen voimin eduskunnalle, on hieman kyseenalainen. Keskusteltaessa kansalaisaloitteiden valiokuntakäsittelystä näyttää unohtuvan se seikka, että oikeus kansalaisaloitteiden tekemiseen ja niiden saamiseen eduskuntakäsittelyyn on nimenomaisesti perustuslakiin kirjattu oikeus. Siksi kaiketi oikeus kansalaisaloitteen tekemiseen on lisätty perustuslakiin samaan pykälään (53 §) kuin neuvoa-antava kansanäänestys Kansalaisaloitemahdollisuutta pitäisikin vaalia ja sen käyttämistä tukea, ei yrittää haudata sitä valiokuntien käsittelyjonojen hännille. Siksi eduskuntaryhmien olisi tullut puolustaa kansalaisten perusteltua odotusta saada aloitteensa eduskunnan tosiasialliseen käsittelyyn eli täysistuntoon äänestyksen kohteeksi. Puolustaminen olisi ollut jopa helppoa: eduskuntaryhmien olisi pitänyt ainoastaan todeta se, mitä laissa se esitöissä jo todetaan: kansalaisaloitteet olisi syytä käsitellä samoin kuin vähintään 100 kansanedustajan allekirjoittama aloite.

Onkin vaikeaa ymmärtää, miksi eduskuntaryhmät lähestyivät asiaa vaikeimman kautta ja esittelivät heikosti tai ei lainkaan perusteltuja ja lisäksi vaikeasti nykyiseen ohjeistukseen istuvia näkemyksiä kansalaisaloitteiden käsittelytavoista. Siksi on toivotettava onnea virkamiehille, joilla mitä ilmeisimmin on painetta pelastaa kansanedustajat siltä hirvittävältä tilanteelta, että he joutuisivat täysistunnossa ottamaan julkisesti ja merkityksellisesti kantaa poliittisesti vaikeisiin, kuoliaaksi vaiettuihin tai ylipäänsä hallitusohjelmassa sopimatta jääneisiin kysymyksiin.

Joonas Pekkanen, KTM, oik.yo.

Avoin ministeriö ry:n puheenjohtaja

Linkkejä:

Eduskuntaryhmien lausunnot:

https://docs.google.com/document/d/1asuL5y7APb8oNvFNKg-92ZTiyJfT5hx6-yOxGGUZFJI/edit?usp=sharing

Valiokuntaopas (2008):

http://www.eduskunta.fi/VKFakta/liite5.pdf

Avoin kirje kansanedustajille 2.4.2013

Kansalaisaloitelaki (12/2012) astui voimaan vuosi sitten 1.maaliskuuta 2012. Ensimmäisten kansalaisaloitteiden tueksi on jo kerätyy vaaditut 50 000 allekirjoitusta, ja yksi on jo luovutettu eduskunnalle. Ensimmäisen kansalaisaloitteen käsittely luo mallin, jota eduskunnassa tullaan käyttämään myös muiden kansalaisaloitteiden käsittelyssä tulevina vuosina. Koska kyseessä on uusi ja perustuslaillisesti merkittävä asia, puhemiesneuvosto päätti 12.3.2013 vielä olla yhteydessä eduskuntaryhmiin ennen käsittelyprosessia määrittävää päätöstä. Eduskuntaryhmillä on 8. huhtikuuta saakka aikaa käsitellä asiaa. Tämän jälkeen puhemiesneuvosto viimeistelee ohjeistuksen kansalaisaloitteen käsittelystä. (Eduskunnan tiedote 12.3.2013)

On toivottavaa, että eduskuntaryhmät edellyttävät omissa näkemyksissään kansalaisaloitteille sellaista kohtelua, jota kansalaiset niille odottavat ja joka niille perustuslaissa mainittuna oikeutena kuuluu. Kansalaisaloitteista tulee aina laatia mietintö valiokunnassa, ja niistä tulee mietinnön perusteella äänestää eduskunnan täysistunnossa. Suotavaa olisi lisäksi, että eduskunnan lähetekeskustelussa asetettaisiin käsittelevälle valiokunnalle ohjeellinen määräaika, johon mennessä valiokunnan tulisi mietintönsä antaa. Kohtuullinen määräaika olisi yhdestä kuuteen kuukautta, johon puhemiesneuvosto voisi tarvittaessa antaa enintään kuusi kuukautta lisäaikaa perustellusta syystä.

Edellä ehdotettu käsittelyprosessi perustuu seuraaviin seikkoihin:

1. KANSALAISALOITE ON PERUSTUSLAKIIN KIRJATTU OIKEUS

Perustuslain mukaan 50 000 äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi sen mukaan kuin lailla säädetään. Kyseessä on siten kansalaisten tuorein perusoikeus. Perustuslain muuttamisen tarkoituksena oli hallituksen esityksen mukaan “tarjota äänestäjille mahdollisuus vaikuttaa suoraan poliittisen päätöksenteon asialistaan ja saada aloitteensa eduskunnan käsiteltäväksi”(HE 60/2010). Perustuslain muuttamisen tarkoituksena on siis nimenomaan ollut varmistaa se, että kansalaiset saavat asiansa eduskunnan käsittelyyn. Kansalaisaloitetta käsittelevässä perustuslakivaliokunnan mietinnössä(PeVM 9/2010) todetaan, että “[k]ansanvaltaan sisältyy perustuslain 2 §:n 2 momentin mukaan yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Perustuslain 14 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Lisäksi julkisen vallan on perustuslain 20 §:n 2 momentin perusteella pyrittävä turvaamaan jokaiselle mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Kansalaisaloite voidaan nähdä konkreettisena tapana edistää näiden säännösten tavoitteita nyt myös valtiollisella tasolla.” Edellä mainutut lainsäädännön esityöt huomioiden on selvää, että kansalaisaloitteiden käsittelyprosessiksi ei kelpaa se, että aloite lähetetään valiokuntaan haudattavaksi tai äänestettäväksi kumoon. Perustuslaki ja kansalaisaloitteen perusoikeusasema on ymmärrettävä niin, että kansalaisilla on oikeus saada ehdotuksensa täysistuntoon äänestettäväksi.

2. KANSALAISALOITTEET KANSAINVÄLISESTI VERTAILTUNA

Kansainvälisesti vertailtuna uusi suomalainen kansalaisaloite ei ole kovinkaan voimakas instrumentti, vaikka toki merkittävä ja tervetullut demokratian ja osallistumisoikeuksien laajennus se onkin. Suomalaisella kansalaisaloitteella ei esimerkiksi voi vaatia sitovia kansanäänestyksiä, kuten useissa EU-maissa; Puolassa, Liettuassa, Latviassa tai Unkarissa. Aloitteiden tehokkaan käsittelyn takaamiseksi ei myöskään ole säädetty erityisiä määräaikoja tai menettelytapoja, toisin kuin monessa muussa valtiossa: esimerkiksi Espanjassa parlamentilla on velvollisuus käsitellä aloite kuuden kuukauden sisällä, ja Puolassa ja Unkarissa aikaa aloitteen käsittelylle on kolme kuukautta. Näitä tosiseikkoja vasten vaatimus esimerkiksi valiokuntamietinnöstä ja sopivasta määräajasta sen toteuttamiselle eivät ole liioiteltuja, vaan tarkoituksenmukaisia. Eduskunnalle on laissa jätetty liikkumavaraa yksityiskohtaisten menettelytapojen suhteen, mutta ei kansalaisaloitteiden asianmukaisen käsittelyn järjestämisen suhteen.

3. POLIITTISEN VIERAANTUMISEN UHKA

Perustuslain muuttamisen myötä kansalaisten keinovalikoima poliittisen osallistumisen suhteen on kasvanut. Siksi kansalaiset voivat perustellusti odottaa, että mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa ovat todella olemassa. Esimerkiksi suljetuin ovin tapahtuva valiokuntakäsittely ei ole kansalaisaloitelain tarkoituksen mukainen eikä kansalaisten osallistumismahdollisuuksia kunnioittava menettelytapa. Mikäli nyt säädetty uusi vaikutusmahdollisuus mitätöidään esimerkiksi mahdollistamalla kansalaisaloitteen hautaaminen valiokuntaan, poliittinen vieraantuminen etenee, luottamus yhteiskuntaan haalenee entisestään ja viime kädessä koko oikeusvaltion legitimiteetti on uhattuna. Tähän seikkaan on kiinnitetty huomiota jo kansalaisaloitetta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 60/2010): “[e]rilaisten kansainvälisten vertailututkimusten mukaan suomalaisten usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin on heikko. Kansalaiset myös jakautuvat yhä selvemmin yhtäältä aktiivisiin ja osallistuviin sekä toisaalta politiikasta ja puolueista vieraantuneisiin ja syrjäytyviin. Kansalaisten poliittista vieraantumista tulisi ehkäistä kehittämällä edustuksellisen demokratian tarjoamia sekä myös uusia osallistumisen muotoja.”

Kansalaisaloite on uusi, hieno ja arvokas poliittisen osallistumisen muoto, eikä sitä tule heikentää puhemiesneuvoston ohjeistuksella tai muullakaan keinolla. Perustuslaki ja sen mukaisesti säädetty kansalaisaloitelaki tarjoavat ehdot ja säännöt – 50 000 allekirjoitusta puolen vuoden aikana – kansalaisaloitemahdollisuuden käyttämiselle, ja eduskunnan tulee noudattaa säätämiään lakeja ja kunnioittaa kansalaisten perusoikeuksia. Perustellut odotukset täyttävä ja perusoikeusmyönteinen menettelytapa on se, että vaaleissa valitut kansanedustajat äänestävät kustakin kansalaisaloitteesta eduskunnan täysistunnossa.

Mikäli kansalaisaloitejärjestelmä osoittautuisi erityisen suosituksi – demokratian kannalta erittäin positiivinen asia – ei yksittäisten kansalaisaloitteiden käsittely valiokunnissa ruuhkauttaisi niitä merkittävästi enempää. Ylityöllistetyille valiokunnille pitäisi saada lisäresursseja. Resurssipulalla tai varsinkaan sen teoreettisella uhkalla ei missään tapauksessa voida perustella perustuslaillisten perusoikeuksien kaventamista.

Valiokuntien muihin kiireisiin vetoaminen ei vastaa kansan perusteltuihin odotuksiin kansalaisaloitteiden asiallisesta käsittelystä, vaan valiokuntien tulee aina antaa kansalaisaloitteista mietintö. Käsittelyprosessi, joka mahdollistaisi esimerkiksi poliittisesti kiusallisemmille aiheille eriarvoisen kohtelun kuten hautaamisen valiokuntaan ilman äänestystä suuressa salissa, olisi kansalaisten poliittisen oikeusturvan ja kansanvallan heikentämistä ja johtaisi entistä suurempaan pettymykseen poliittista päätöksentekoprosessia kohtaan ja poliittiseen vieraantuneisuuteen.

Ystävällisin terveisin,
Joonas Pekkanen
Puheenjohtaja, Avoin ministeriö ry

Epäkunnioitusta kansanvaltaa kohtaan

Tiitinen totetaa Helsingin Sanomien haastattelussa kansalaisaloitteisiin liittyen, että “eduskunnalla ei ole perustuslain mukaan mitään velvoitetta ottaa mitään asioita käsiteltäväksi.”

PERUSTUSLAILLINEN NÄKÖKULMA TUKEE KANSAN KUULEMISTA

Tämä eduskunnan riippumattomuuteen liittyvää huomiota ei kuitenkaan pitäisi yhdistää erityisesti kansalaisaloitteisiin. Perustuslain 40 § perusteella myös kansalaisaloitteet “on käsiteltävä valmistelevasti valiokunnassa ennen niiden lopullista käsittelyä täysistunnossa”.

Ellei tämä velvoita eduskuntaa käsittelemään kansalaisaloitteita, niin Tiitisen logiikalla ei eduskunnalla olisi muitakaan perustuslaillisia velvollisuuksia. Eduskunnalla ei olisi velvollisuutta vahvistaa valtion talousarviota, ratifioida kansainvälisiä sopimuksia tai käsitellä hallituksen esityksiä.

Perustuslain 2 §:ssä todetaan, että “valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.” Pykälässä kansanvaltaan erikseen määritellään kuuluvaksi oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan kehittämiseen. Lisäksi Perustuslain 14 §:ssä eduskunta velvoitetaan edistämään“yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.”

TOISTUVASTI “VAROMATONTA” LAKIVALMISTELUA?

Helsingin Sanomien mukaan Tiitinen myös pitää hallituksen esitykseen kirjattua linjausta, jonka mukaan kansalaisaloitteen käsittelyjärjestys voisi rinnastua vähintään sadan kansanedustajan allekirjoittamaan lakialoitteeseen “varomattomana”. Tiitinen ei kuitenkaan mitenkään perustele sitä, miksi hän kokee kirjauksen varomattomaksi. Linjaus ei kuitenkaan ole huolimattomuuden tulosta, sillä samaa muotoilua on käytetty sekä 2010 perustuslain uudistuksen yhteydessä (HE 60/2010), kansalaisaloitelain esitöissä (HE 46/2011) sekä puhemiesneuvoston ehdotuksessa eduskunnan työjärjestyksen muuttamiseksi (PNE 1/2011).

ALOITTEET NOSTAVAT ASIOITA ASIALISTALLE

Kansalaisaloitteiden asiasisällöt tulevat hallitusohjelman ja puoluepoliittisen valmistelun ulkopuolelta suoraan kansalta. Niiden sisältämät ehdotukset eivät aina ole poliittisesti helppoja. Suomessa käyttöönotetun ns. sisällöllisen kansalaisaloitejärjestelmän (engl. agenda initiative) tarkoitus on nimenomaan nostaa asioita poliittisen päätöksenteon asialistalle. Ellei aloitteille taata eduskunnan käsittelyjärjestyksessä samaa kohtelua kuin yli sadan kansanedustajan aloitteille, eivät aloitteet tosiasiassa nouse asialistalle ja kansalaisaloitelain ja perustuslain muutoksen tarkoitus on vaarassa vesittyä. Mikäli kansalaisaloitteet rinnastettaisiin yksittäisten kansanedustajien aloitteisiin, ei valiokunta lähtökohtaisesti ottaisi niitä käsittelyyn eikä antaisi niistä mietintöä.

MUUALLA KÄSITTELY JOPA AIKARAJOIN

Yli 50 000 kannattajan kerääminen on erittäin ison työn tulosta. Toisin kuin Suomessa, monessa muussa valtiossa on aloitteiden tehokkaan käsittelyn takaamiseksi säädetty erityisiä määräaikoja tai menettelytapoja kansalaisaloitteen eduskuntakäsittelylle. Esimerkiksi Espanjassa parlamentilla on velvollisuus käsitellä aloite kuuden kuukauden sisällä, ja Puolassa ja Unkarissa aikaa aloitteen käsittelylle on kolme kuukautta.

Mikäli perustuslaissa määritellyn 50 000 kannattajan aloitteita ei tarvitsisi ottaa valiokunnissa käsittelyyn, se olisi omiaan lopullisesti turhauttamaan vaikutusmahdollisuuksiensa puutteeseen lannistuneet kansalaiset ja varmistaisi, ettei nyt hauraita ensiaskeleitaan ottavasta kansalaisaloiteinstituutiosta syntyisi toimivaa täydennystä edustukselliselle järjestelmällemme.

Joonas Pekkanen, Avoin ministeriö, Toiminnanjohtaja

Kirjoittaja on deliberatiivisen demokratian puolestapuhuja, kansalaisaktiivi, Avoin ministeriö -vapaaehtoisorganisaation perustaja, rahoitusekonomi ja oikeustieteen ylioppilas.


Aiheesta Helsingin Sanomissa:

http://www.hs.fi/kotimaa/Aloiteaktiivi+Tiiitisen+puheista+Ep%C3%A4kunnioittavaa+kansanvaltaa+kohtaan/a1363055779347

http://www.hs.fi/kotimaa/Eduskunnan+p%C3%A4%C3%A4sihteeri+s%C3%A4ttii+kansalaisaloitetta/a1362978217346?jako=00df2616912c95b30744f6ebad02847e

Perustuslaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

Hallituksen esitys 60/2010 perustuslain muuttamiseksi:http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2010/20100060

Hallituksen esitys 46/2011 kansalaisaloitelaiksi: http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2011/20110046

Puhemiesneuvoston ehdotus 1/2011:http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/pne_1_2011_p.shtml

Kansalaisaloite pääsee suuren salin äänestykseen

Julkisuudessa on ollut esillä keskustelua kansalaisaloitteiden läpimenomahdollisuuksista eduskunnassa. Niitä on syytä tarkentaa, jotta kansalaisille ei jää vääriä vaikutelmia.

Paula Lehtomäki pohti 1.3.2013 MTV3.fi:n Nettivieras -kirjoituksessaan kansalaisaloitteiden läpimenomahdollisuuksia seuraavasti: “Rinnastuuko kansalaisaloite kansanedustajan lakialoitteeseen? Onko kansalaisaloite kuin ehdotus ajankohtaiskeskustelusta, jota kautta voi esittää odotuksia hallitukselle? Vai annetaanko aloitteelle jokin kansanedustajan välineitä mittavampi painoarvo?”

Hallituksen esityksessä kansalaisaloitelaiksi kuitenkin todetaan, että valtiopäiväasioiden keskinäisessä käsittelyjärjestyksessä kansalaisaloite rinnastuisi vähintään sadan edustajan allekirjoittamaan lakialoitteeseen.

Lehtomäki jatkaa, että “kaikkien kannattaa muistaa, ettei kansalaisaloite automaattisesti johda eduskunnan suuren salin äänestykseen asiassa”. Tästä saa kuitenkin väärän kuvan lakiehdotuksen muodossa olevien kansalaisaloitteiden mahdollisuuksista saada yksittäiset kansanedustajat ottamaan asiaan kantaa.

Lakiehdotuksen muodossa oleva kansalaisaloite lähetetään asianomaiseen valiokuntaan, joka antaa asiasta mietinnön. Kuten Teija Sutinen toteaa HS:n pääkirjoituskolumnissaan 1.3.2013: “Mietintö ei kuitenkaan automaattisesti johda siihen, että valiokunta kannattaisi kansalaisaloitetta. Valiokunta voi yhtä hyvin esittää sen hylkäämistä.”

Sutisen jatkoarvio siitä, ettei tasa-arvoista avioliittolakia vaativalla kansalaisaloitteella ole mahdollisuuksia, ellei lakivaliokunnan jäsenistö vaihdu ennen aloitteen käsittelyä, on kuitenkin väärä.

Valiokunta voi toki esittää aloitteen hylkäämistä. Riittää kuitenkin, että yksi kansanedustaja ehdottaa aloitteen hyväksymistä ja toinen sitä kannattaa, niin asiasta päästään äänestämään eduskunnan suuressa salissa.

Kahdensadan kansanedustajan joukosta löytyy aina vähintään kaksi, jotka kunnioittavat kansalaisaloiteinstituutiota tarpeeksi vaatiakseen asiasta suuren salin keskustelun ja äänestyksen.

Ainoa teoreettinen este suuren salin käsittelylle onkin siis, että valiokunta ei antaisi kansalaisaloitteesta mietintöä lainkaan, vaikka eduskunta lähetekeskustelun perusteella valiokunnalta sitä pyytää. Sellaiseen kansanvallan halveksuntaan ei kuitenkaan edes nykyinen lakivaliokunta ryhtyisi.


Kirjoittaja on deliberatiivisen demokratian puolestapuhuja, kansalaisaktiivi, Avoin ministeriö -vapaaehtoisorganisaation perustaja, rahoitusekonomi ja oikeustieteen ylioppilas.

Linkit:

http://www.mtv3.fi/uutiset/nettivieraat.shtml/1714863/kansalaisaloitteella-avioliittolaki
http://www.hs.fi/paivanlehti/01032013/paakirjoitukset/Itsepetosta+aloitteilla/a1362031825900
http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2011/20110046